Ecc 3 | FinSTLK2017 | STEP | Kaikella on määräaika, ja joka asialla on aikansa taivaan alla.

Ecclesiastes 3

Jumalan kaitselmus osoittaa murehtimisen turhaksi

1 Kaikella on määräaika, ja joka asialla on aikansa taivaan alla.

2 Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus. 3 Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa. 4 Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä. 5 Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä. 6 Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika heittää pois. 7 Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua. 8 Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.

9 Mitä hyötyä tekijällä on siitä, mistä hän näkee vaivaa? 10 Olen katsellut työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille heidän sillä itseään rasittaakseen. 11 Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanaan, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä. Ihminen ei vain käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua. 12 Tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessään. 13 Mutta jokaiselle ihmiselle on Jumalan lahja sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa. 14 Tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on tehnyt sen niin, että häntä pelättäisiin. 15 Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennen; ja mitä vasta tulee olemaan, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.

16 Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys. 17 Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä jokaisella asialla ja jokaisella teolla on siellä aikansa. 18 Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään, että he ovat omassa olossaan eläimiä. 19 Sillä ihmislasten käy niin kuin eläintenkin. Sama on kumpienkin kohtalo. Niin kuin toiset kuolevat, niin kuolevat toisetkin. Yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta. 20 Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palaa tomuun. 21 Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?

22 Tulin näkemään, ettei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistaan, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään ilokseen sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?